Mutta pakko myöntää, että hyviä kuvia näistä tuli.
Valokollektiivin jäsen Jouni ehdotteli tuossa tovi takaperin, että lähdettäisiin kuvaamaan jyväskyläläisiä taitoluistelijoita porukalla. Taustaa kuvausprojektiin löytyi eräästä kalenterista, myönteisesti asiaan suhtautuvasta taitoluisteluseurasta ja innostuneesta kollektiivista. Jouni valottaa asiaa tarkemmin kirjoituksessaan. Tarkoituksena oli repäistä ja ottaa yksinkertaisesti (melkein) maailman parhaat taitoluistelukuvat (mitä Jyväskylässä) on ikinä otettu. Hanke ja sille asetetut tavoitteet toteutuivat kirkkaasti.
Olihan siinä tosin säätöäkin. 50 % kollektiivista oli jo käynyt aiemmin ottamassa testikuvia paikalla, joten valojen asettelu ja kaikki muukin oli heille täysin selvää. Toinen 50 % selvitti asiat lennossa paikanpäällä, ja siinähän kesti hetkisen verran. Kun valot oli aseteltu alkoi itse kuvaaminen, joista tärkeimpinä voitaneen melkein mainita omakuvat.
Jussi on Ice
Onneksi taitoluistelijat olivat kärsivällistä sakkia. Ihan yhden käden sormilla ei pystynyt laskemaan sitä, kuinka monta kertaa piti pyytää jotakuta pyörähtämään piruettia uudestaan, tai liukumaan taas kerran valojen ohi taidokkaasti. Projekti oli todella mukava ja hauska. Saas nähdä, johtaako tämä vielä uusiinkin kuvauskeikkoihin, jossakin vaiheessa.
Valokollektiivin tuotoksia voi ihailla kollektiivin galleriassa osoitteessa http://kollektiivi.net/galleriat.html
Muutamia omia otoksiani löytyy flickristä.
No, jonkin aikaa sitten, taisi olla keväällä, olin kyläilemässä arvoisan kollegani Janin luona. Jani oli jo aiemmin hehkuttanut piirtopöytää, kuinka se korvaa täysin hiiren, mullistaa elämän ja lisää lottovoiton mahdollisuutta. Tapahtui höyrähtäminen. Kului hetken aikaa, punnan kurssi laski, Jani lähti Lontooseen. Toi sieltä muuassaan minulle Wacomin halvimman piirtopöydän, ihan perusBamboon kokoa A6. Sen jälkeen hiiri lensi romukoppaan, josta se piti kaivaa vain vierailevia tietokoneenkäyttäjiä varten esille, kun ei heillä kynä pysy kädessä.
