Viime viikon maanantaina kuvasin kotistudiossani viiden viikon ikäistä poikaa. Aiemmin studiota rakentaessa sohva on ollut aina tiellä, nyt sillekin löytyi hyvä paikka.
Lapsien kuvaus on aina mukavaa, eikä se haittaa ollenkaan, vaikka kuvattavaa pitäisi aina välillä rauhoitella. Rauhoitteluhetkistäkin syntyy aina välillä mainioita etukäteen suunnittelemattomia kuvia. Edelleen myös anoppilasta löytynyt viime vuosisadan alun viljakappa osoitti mahtavuutensa rekvisiittana. Annetaan seuraavaksi kuvien puhua.
