Minulla on paha tapa höyrähtää kaikenlaisiin asioihin. Jos höyrähdän, niin se on sitten menoa saman tien. Oli kysymys valokuvauksesta, tietokoneista, alumiinisista juomapulloista (Sigg), geokätköilystä tai jostain muusta. Toki “kaikki mulle heti nyt ja saman tien niinkuin olis jo” -asenteellakin on jonkinlainen vaikutus asiaan.
No, jonkin aikaa sitten, taisi olla keväällä, olin kyläilemässä arvoisan kollegani Janin luona. Jani oli jo aiemmin hehkuttanut piirtopöytää, kuinka se korvaa täysin hiiren, mullistaa elämän ja lisää lottovoiton mahdollisuutta. Tapahtui höyrähtäminen. Kului hetken aikaa, punnan kurssi laski, Jani lähti Lontooseen. Toi sieltä muuassaan minulle Wacomin halvimman piirtopöydän, ihan perusBamboon kokoa A6. Sen jälkeen hiiri lensi romukoppaan, josta se piti kaivaa vain vierailevia tietokoneenkäyttäjiä varten esille, kun ei heillä kynä pysy kädessä.
Elämäni mullistui. Rannekipu hävisi käytännössä kokonaan, jota oli tullut liiallisesta hiiren käytöstä (sekä töissä että kotona). Lottovoittoa en saanut, vaikka yritin. Kenovoittokin jäi saamatta. Sitäkin yritettiin. Mutta kaiken kaikkiaan olin äärettömän tyytyväinen piirtopöytääni. Valokuvien käsittelyyn tuli uutta intoa, kun kaikki onnistui tarkemmin ja paremmin. Kului aikaa.
Mitä jos “kaikki mulle heti nyt” -ihminen törmää internetissä arvosteluun ja keskusteluun uudesta, hienommasta ja paremmasta piirtopöydästä samalla kun on miettinyt, että A5 voisi olla parempi koko piirtopöydälle. No, se menee ja tilaa Wacomin Intuos 4:n ja on suu pyöreänä ja onnellisena uuden, kauniin piirtopöytänsä kanssa.
Olihan se muutos. Kokoa piirtotasolle tuli tuplasti enemmän. Kynä on paljon ergonomisempi. Paineentunnistus huomattavasti parempi, pöydässä on näppäriä pikanappuloita ja onhan se tyylikkäämpikin kuin perusBamboo. Tähän mennessä olen ollut huuli pyöreänä pöydän kanssa ja onnitellut itseäni loistavasta ostoksesta. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
